Kuukausi: maaliskuu 2021

Kaleva 18.9.2016 ja Rantapohja 15.9.2016

Kiimingin Jokirannan koulun tilanne on räjähtämässä käsiin. Koulun sisäilmaongelmia on hyssytelty vuosikausia ja tosiasioita ei ole tunnustettu. Nyt onneksi lasten vanhemmat ja henkilökunta uskaltavat nostaa meteliä jo ohi virallisten reittien ja ongelman suuruus alkaa hahmottua päättäjillekin.

Jokirannan koululla on ollut home/sisäilmaongelmia jo vuosikausia. Tällä vuosituhannella kiinteistöön on upotettu reilusti toistakymmentä miljoonaa euroa, mutta tilanne ei ole parantunut. Osa tiloista on käyttökiellossa ja sadat oppilaat ja kymmenet henkilökunnan jäsenet oireilevat päivittäin. Lukuisten oppilaiden kohdalla on jouduttu tekemään erityisjärjestelyitä ja monet ovat päättäneet omatoimisesti vaihtaa koulua. Tilaongelmista johtuen koulun opetusta järjestetään tällä hetkellä viidessä eri paikassa ympäri Kiiminkiä.

Viime talven ja kevään kouluverkkoratkaisun valmistelussa saimme lobattua niin, että nykyisistä Jokirannan koulun tiloista luovutaan kokonaan ja tehdään tarvittavat investoinnit riittävän suuria opetustiloja varten. Valtuuston enemmistö päätti kuitenkin toisin ja Jokirannan koulun osalta palattiin takaisin lähtöpisteeseen.

Enää meillä ei ole aikaa odottaa ensi vuoden vaaleja ja sen jälkeisiä uusia selvityksiä, vaan nyt on toimittava! Kaupunginvaltuutettuna ymmärrän hyvin kaupungin talousahdingon ja kohtuuttoman velkaantumisvauhdin, mutta satojen ihmisten terveyttä ei voi silti uhrata politiikanteon alttarille.

Jotta asiaan saataisiin mahdollisimman nopeasti kestävä ratkaisu, esitän että Oulun kaupunki aloittaa välittömästi Jokirannan koulun tilat korvaavan hankkeen elinkaarimallilla. Se mahdollistaa uusien tilojen toteuttamisen nopeammin kuin kaupungin omana hankkeena ja osaltaa se helpottaa lähivuosien velkataakkaa. Tällä ratkaisulla ehkäisemme myös sisäilmaongelmia tulevilta vuosilta. Rakennusurakoitsijan on pakko rakentaa korkeaa laatua, kun on itse vastuussa kiinteistön ylläpidosta vuosikymmeniä. Käytännön kokemusta meillä on elinkaarimallista mm. Haukiputaalta ja Kastellista. Ne kokemukset ovat yksinomaan positiivisia.

Pekka Simonen, Kokoomus
valtuustoryhmän vpj
Oulu

Forum24 13.9.2016

Forum24:ssä 7.9.2016 SDP:n Pirjo Sirviö ja Tuija Pohjola hyökkäsivät Kokoomuksen kimppuun syyttämällä valtuustoryhmämme toimivan vastoin Kokoomusnaisten puheenjohtaja Pia-Riitta Korvenheimon esittämiä näkemyksiä varhaiskasvatusasiassa. Ilmeisen tietoisesti kirjoituksessa kuitenkin

sotketaan käsitteitä oudolla tavalla.

Kokoomus on puoluekokouksessaankin linjannut, että tulevaisuuden tavoitteena tulisi olla maksuton varhaiskasvatus. Päivähoitomaksujen alentaminen ja pidemmällä aikavälillä niiden poistaminen on järkevää perheiden, elinkeinoelämän ja koko yhteiskunnan näkökulmasta. Se poistaa tuloloukkuja ja kannustaa työntekoon sekä mahdollistaa laadukkaan varhaiskasvatuksen entistä useammalle lapselle. Se on myös fiksua tasa-arvon edistämistä niin, että valinnanvapaus kuitenkin säilyy perheillä.

Päivähoitomaksujen alentaminen ja poistaminen vaativat kuitenkin valtakunnan tason päätökset ja niiden suorat taloudelliset vaikutukset tulee huomioida valtion ja kuntien välisessä rahoituksessa. Oulun kaupunki ei voi tässä kaupunkitalouden syöksykierteessä lähteä poistamaan maksuja yksin. Siksi kaupunkimme taloudesta vastuuta kantavina emme olisi tässä vaiheessa olleet valmiita avoimen varhaiskasvatuksen täyteen maksuttomuuteen.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus ei liity millään tavalla päivähoitomaksuihin. Kyse on siitä, että onko sellaisella lapsella automaattisesti oikeus kunnalliseen päivähoitoon, jonka molemmat vanhemmat ovat pysyvästi kotona ja pystyvät huolehtimaan lapsensa asianmukaisesta kasvatuksesta. Vaikka Oulussa ei ole enää subjektiivista päivähoito-oikeutta, jokainen lapsi, joka oikeasti tarvitsee varhaiskasvatusta ja päivähoitoa, saa sitä kaupunkimme järjestämänä.
Pekka Simonen, Kokoomus
valtuustoryhmän vpj

Rantapohja 14.7.2016

Kaupunkimme päätöksenteon ollessa kesätauolla on hyvä pysähtyä katsomaan kaupunkimme tilannetta vähän laajemmin. Muutaman vuoden ikäinen uusi Oulu sai syntymälahjakseen todella vaikeat olosuhteet. Pelkästään Nokian romahdus vei yhteisöverotuloja noin 100M€ vuodessa ja lisäksi välilliset vaikutukset. Samanaikainen kuntien toimintojen yhteensovittaminen, kehittäminen sekä talouden tasapainottaminen on ollut tuskaista. Tilannetta ei yhtään helpottanut viiden vuoden irtisanomissuoja eikä joidenkin päättäjien kovat lupaukset ennen vaaleja. Nyt uhkana ovat jo tulevat kuntavaalit sekä niissä pärjääminen.

Suurimman osan verorahoistamme kaupunki käyttää hyvinvointipalveluihin. Siellä olemme onnistuneet uudistamaan palvelujärjestelmää niin, että menojen kasvu on taittunut kolmessa vuodessa noin 175M€. Olemme saaneet laskettua hallinnon henkilöstökustannuksia yli 40% ja muun henkilöstön kustannuksia noin 4%. Muutokset toki näkyvät joissakin palveluissa, mutta kokonaisuutena kaupunkilaisten tyytyväisyys palveluihin on jopa hivenen parantunut.

Myös kaupungin ylimmästä johdosta organisaatio on keventynyt merkittävästi. Sivistyspuolellakin on säästetty, varsinaisesta opetustyöstä jo liikaakin. Valitettavasti valtuustossa ei kuitenkaan löytynyt yksimielisyyttä säästää opetuksen sijaan koulukiinteistöistä ja investoinneista.

Vaikka päätöksenteon näkökulmasta olemme saaneet melko paljon aikaan ja elinkeinoelämän rattaat näyttävät taas pyörivän vähän iloisemmin, kaupungin taloudellinen tilanne on edelleen todella surkea. Kaupunki velkaantuu edelleen lähes 100M€:n vuosivauhtia ja aiempien vuosien kertyneet ylijäämät on syöty muutamassa vuodessa. Aiemmin käytännössä velaton Oulu rikkoo tällä menolla lähivuosina miljardin euron velkarajan. Kun velan korkotaso normalisoituu esimerkiksi 5%:iin, meidän on talouden tasapainottamistoimien lisäksi revittävä jostain 50M€ vuodessa pelkästään korkojen maksuun!

Oulun kunnallisveron tuotto on tänä vuonna noin 667M€. Sote-uudistuksen myötä siitä siirtyy maakunnalle noin 410M€ eli kaupungille jää jatkossa vain 257M€. Tulot siis putoavat reilusti yli 70%! Myös kaupungin saamat valtionosuudet leikkautuvat samaan tapaan. Väitän, että iso osa kaupunkilaisista eikä edes päättäjistä ole ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Meillä on tulevina vuosina edessä melkoinen ”eloonjäämistaistelu”, jotta selviämme ahdingostamme kunnialla ja saamme turvattua edes siedettävän tasoiset palvelut kaupunkilaisille sekä elämisen edellytykset myös tuleville sukupolville. Nyt tarvitaan kaupunkimme arvojen mukaisesti vastuullista, rohkeaa ja reilua päätöksentekoa!

Pekka Simonen, Kokoomus
Valtuustoryhmän varapuheenjohtaja
Oulu, Kiimingin Alakylä

Rantapohja 14.4.2016

Varmaan jokainen, joka seuraa yhteiskuntamme asioita, on odottanut sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen etenemistä jo turhautumiseen asti. Kukaan ei kiistä uudistuksen tarvetta. Eri puolilla maatamme asuvat ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset eivät ole lainkaan tasavertaisessa asemassa sote-palvelujen saatavuuden ja laadun suhteen. Päätöksentekijän ja veronmaksajan näkökulmasta myös sote-palveluiden kustannuskehitys on ollut jo pitkään täysin kestämätöntä.

Nykyisen hallituskauden alussa olivat odotukset korkealla. Ajattelin, että vihdoinkin sote-uudistus viedään fiksusti maaliin. Syksyllä kuitenkin tuli lunta tupaan. Maamme johdossa sotkettiin oudosti erilaiset hallintohimmelit ja poliittinen valtapeli soteen, jolloin uudistuksen perimmäiset tavoitteet näyttivät jäävän taka-alalle. Itse viestitin tällöin vahvasti omassa ryhmässäni, että nyt ei saa luovuttaa. Uudistusta on vietävä eteenpäin pitäen tiukasti kiinni ihmisten valinnanvapaudesta eli mahdollisuuksien tasa-arvosta ja valtion tulee vastata sote-rahoituksesta.

Tällä hetkellä hyvin toimeentulevat voivat käyttää monissa sosiaali- ja terveyspalveluissa ”ohituskaistaa” ja hakea palvelunsa nopeasti ja laadukkaasti yksityisiltä toimijoilta. Samoin useilla työssäkäyvillä on korkeatasoinen työterveyshuolto. Osalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin toivoa, että oman kunnan palvelut toimisivat asiallisesti. Valitettavasti monessa kunnassa terveyspalveluissa tarjotaan ”eioota” ja kuukausien jonoja. Etenkin pikkukunnissa osa sosiaalipuolen palveluista on jopa lainvastaisella tasolla. Siksi koen hyvin tärkeäksi, että tulevaisuuden sote:ssa jokaisella ihmisellä on aito valinnanvapaus taustastaan ja sosiaalisesta asemastaan riippumatta. Tällöin verorahat ohjautuvat sinne, mistä kukin saa tarvitsemansa palvelut parhaiten ja laadukkaimmin. Pitkällä aikavälillä se on myös tehokkain tapa käyttää verorahojamme.

Siksi koen hyvin tärkeäksi, että tulevaisuuden sote:ssa jokaisella ihmisellä on aito valinnanvapaus taustastaan ja sosiaalisesta asemastaan riippumatta.

Veromaksajan edun mukaista on myös valtionrahoitus. Jokainen verotustaso toisi tullessaan lisää byrokratiaa ja kokonaisverotus kasvaisi entisestään. Jos pohjoisen maakunnat joutuisivat itse verotuksellaan vastaamaan sote-palveluistaan, väestörakenteesta ja sairastavuudesta johtuen verorasituksemme olisi noin 1,5-kertainen Etelä-Suomeen verrattuna. Rahoittajana valtio voi myös paremmin estää eri alueiden järjettömän kilpavarustelun.

Reilu viikko sitten maamme hallitus julkisti uudet sote-linjauksensa. Niissä isoja asioita ovat mm. valinnanvapauden ja monituottajuuden selkiytyminen, sote-järjestäjän ja –tuottajan eriyttäminen, viiden yhteistyöalueen perustaminen sekä valtionrahoitus. Mukana on toki edelleen poliittisista syistä johtuen 18 maakuntaa ja niihin liittyvä hallinto, mutta hivenen byrokratiaa on saatu vähennettyä. Nyt tilanne näyttää jo paljon paremmalta. Jatkossa täytyy vaan huolehtia, että ihminen pidetään uudistuksen keskiössä. Samoin erilaiset toimijat yhden hengen yrityksestä isoihin julkisiin toimijoihin saakka täytyy olla aidosti samalla viivalla.

Pekka Simonen
Kaupunginvaltuutettu, kok
Hyvinvointilautakunnan jäsen
Pohjois-Pohjanmaan sote-ohjausryhmän vpj

Mielipidekirjoitus Kalevassa 3.3.2016

Maanantain (29.2.2016) Kalevassa toimittaja Kari Sankala arvostelee Oulun kaavoituspolitiikkaan suunniteltuja linjauksia. Sankalan kirjoituksen otsikko on hyvä. Valtuustoryhmien kesken valmistelemamme sopimuksen ja sen sisällön mittasuhteet on hyvä laittaa kohdalleen? Vasemmisto ja vihreäthän sitä on tietoisesti tulkinnut väärin ja valitettavasti nyt myös media harhautui mukaan.

Valmistellussa sopimuspaperissa nimenomaan korostetaan Oulun hyvää ja onnistunutta maankäyttö- ja kaavoituspolitiikkaa sekä alueellisesta että valtakunnallisesta näkökulmasta katsottuna. Siksi suuriin linjoihin emme halua puuttua. Vain täydentämisrakentamista ja alueiden hallittua kasvua korostetaan aiempaa enemmän. Sinänsä mielenkiintoista, että vihreät pelkäävät sopimuksen vaikeuttavan täydennysrakentamista, vaikka sopimuksessa nimenomaan yksi keskeisistä asioista on painopisteen siirtäminen täydennysrakentamiseen.

Valtuustoryhmien sopimissa linjauksissa on viisi kohtaa, jotka keskittyvät asemakaavoitukseen ja siinä täydentämisrakentamiseen, alueiden monipuolisuuteen sekä hallittuun kasvuun. Juuri tässä markkinatilanteessa emme myöskään halua tehdä asemakaavatonttien pakkolunastuksia, kun asuntomarkkinat sakkaavat eikä kaupunkikaan saa tonttejaan myytyä. Vain viimeisessä kohdassa käsitellään hajarakentamista. Siinä on kaksi isoa asiaa. Toinen liittyy olemassa olevien kyläalueiden täydentämisrakentamiseen ja toinen siihen liittyvään kantatilatarkasteluun. Voimakkaasti kasvaneella kaupunkiseudulla kymmenien vuosien taakse ulottuva kantatilatarkastelu todellisuudessa vääristää kaupunkilaisten ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun. Jatkossa haluamme, että sen sijasta rakentamista kyläkeskuksiin ohjaa ennenkaikkea rakennettavuus sekä järkevä ja kustannustehokas täydennysrakentaminen.

Sankala ja myös monet päättäjät ovat olleet huolissaan suuresta suunnittelutarveratkaisujen määrästä. Nyt suunniteltujen linjausten pohjalta me voimme nimenomaan uudistaa myös kylien osayleiskaavoitusta siten, että vältämme raskaita suunnittelutarveprosesseja ja kyläkeskusten rakentaminen sekä kohtuullinen kasvu voi tapahtua suunnitellusti ajantasaisen kaavoituksen pohjalta.

Lopuksi totean, että omaan arvomaailmaani kuuluvat mm. ihmisten vapaus ja vastuu sekä mahdollisuuksien tasa-arvo, ei tasapäistäminen ja yliholhoaminen. Tältä pohjalta valmisteltu sopimus näyttää hyvältä, etenkin kun luetaan sitä kokonaisuutena eikä poimita rivien välistä jotain sellaista, mitä siellä ei ole.

Pekka Simonen, kok
valtuustoryhmän vpj
Oulu

Oululehti 3.2.2016

1. Mikä oli vuoden 2015 merkittävin käsitelty asia kaupunginvaltuustossa?

Kyllähän vuoden 2016 talousarvio oli laajuudeltaan ja merkitykseltään se suurin asia. Olosuhteisiin nähden hyväksytty talousarvio on kohtuullinen, mutta talouden näkökulmasta toimintamme ei ole edelleenkään kestävällä pohjalla.

2. Miten koet onnistuneesi valtuustotyöskentelyssä arvosanalla 4–10?

Arvosana 8,5. Yhdistyneestä Kiimingistä Oulun päätöksentekoon tulleena olen saanut luottamuksen ryhmässämme ja muiden yhteistyökumppanien kesken. Olen myös mielestäni toiminut luottamuksen arvoisesti. Omat arvoni politiikassa ovat vastuullisuus, rohkeus ja rehellisyys. Kaupungin strategiaprosessissa hyväksyimme Oulun yhteisiksi arvoiksi vastuullisuuden, rohkeuden ja reiluuden.

3. Onko kaupunginvaltuuston jäsenmäärä hyvä tällä hetkellä?

Valtuuston koko on tällä hetkellä kohtuullisen iso. Sote-uudistuksen myötä kaupungin tehtävät vähenevät merkittävästi. Siksi on kohtuullista, että ensi vaalikaudella valtuutettujen määrä vähenee uuden kuntalain mukaisesti 67:stä 59:ään valtuutettuun.

4. Miten vuoropuhelu ja yhteistyö eri valtuustoryhmien kesken toimii mielestäsi Oulussa?

Yleisellä tasolla ne toimivat hyvin, mutta sitten kun tarvitaan vaikeampia ratkaisuja ja käytännön päätöksentekoa, rivit hajoavat ja päätökset vesittyvät. Emme kykene yhdessä kaupungin arvojen mukaisesti riittävän vastuulliseen ja rohkeaan päätöksentekoon.

5. Pitäisikö kaupunginvaltuuston kokouspalkkiota nostaa/laskea?

Kolmen tunnin ylittäviltä kokoustunneilta maksettavasta lisäpalkkiosta tulisi luopua, ja vastaavasti peruspalkkiota voisi sopivassa tilanteessa tarkistaa, ei kuitenkaan tällä kaudella. Näin

saataisiin tehostettua päätöksentekoa.

6. Saako valtuustossa nykyisin riittävän hyvin puheenvuoron?

Kyllä saa. Valitettavasti osa puheenvuoroista venyy järjettömän pitkiksi.

7. Kuka valtuutettu pärjäsi tämän vuoden istunnoissa erityisen ansiokkaasti?

Kesällä aloittanut valtuuston puheenjohtaja Juha Hänninen on toiminut todella jämäkästi ja tuonut valtuustolle takaisin sille kuuluvaa arvovaltaa kaupungin ylimpänä päätöksentekoelimenä.

8. Pitääkö valtuustoistunnot videoida jatkossakin?

Kyllä. Valtuuston kokoukset ovat julkisia, ja nykyaikaan kuuluu, että niitä voi seurata netin välityksellä.

9. Mikä on Oulun kaupungin suurin haaste vuonna 2016 ja kuinka se ratkaistaan?

Talous on saatava kuntoon. Olemme yhdessä hyväksyneet valtuustokauden alussa valtuustosopimuksen. Meidän on ryhdyttävä toimimaan sen mukaisesti. Emme voi jättää lapsillemme savuavia raunioita ja miljardivelkaa.

10. Uuden vuoden toiveenne?

Toivon meille kaikille päättäjille vastuullisuutta, rohkeutta ja reiluutta yhteisten asioiden hoitoon sekä meille kaikille kaupunkilaisille valittamisen sijaan välittämistä niin toisistamme kuin itsestämme.

kolumni Rantapohjassa 22.12.2015

Kohta saamme unohtaa hetkeksi poliittiset murheet ja rauhoittua joulun viettoon, mutta laitanpa vielä vuoden viimeisen vuodatukseni.

Kaupunkimme on it-alan murroksen ja harvinaisen vaikean taantuman johdosta rämpinyt jo useiden vuosien ajan todella vaikeassa talousahdigossa. Hyvää työtä on toki tehty erityisesti hyvinvointipuolella, mutta suurimmat ponnistukset ovat vielä edessä. Tällä menotasolla kaupunkimme velkaantuu järjetöntä vauhtia ja veroprosenttimme pitäisi olla jo lähes 25% eikä nykyinen 20%!

Valitettavasti tässä tilanteessa poliittisten ryhmiemme yhteistyö ei näytä kykenevän kaupunkimme arvojen mukaisesti vastuulliseen, rohkeaan ja reiluun päätöksentekoon. Valtuustokauden alussa yhdessä hyväksytty valtuustosopimus ja sen taloudelliset tavoitteet näyttävät unohtuneen täysin. Myös tulevan vuoden talousarvio jää kauas sovituista tavoitteista. Ja mikä huolestuttavinta, jo nyt osa poliittisista ryhmistä on irtaantumassa talousarvion velvoitteista.

Esimerkiksi hyvinvointilautakunnan talousarvio näyttäisi tämän hetken tiedoilla ylittyvän jopa 15M€! Silti vasemmistoryhmät lähtivät tekemään valtakunnanpolitiikkaa eivätkä aio hyväksyä valtioneuvoston asettamia valtakunnallisia asiakasmaksujen korotuksia. Valitettavasti myös usealle yksittäiselle päättäjälle poliittiset irtopisteet houkuttavat enemmän kuin vastuullinen asioidenhoito. Niinpä maksujen korotusten toteutuminen näyttää epävarmalta. Näillä korotuksilla talouden vajetta saataisiin kurottua nettona noin 3,3M€.

Korotukset ovat toki päättäjänkin näkökulmasta ikäviä, mutta onko oikeasti tavalliselle oululaiselle vajaan vitosen terveyskeskusmaksun korotus kohtuuton? Sitä maksetaan enintään kolmelta käyntikerralta ja normaali sairaanhoitajan akuuttivastaanotto on oululaisille täysin ilmainen, toisin kuin muissa kaupungeissa. Lisäksi asiakasmaksuissa on edelleen maksukatto ja heikoimmassa asemassa olevilta maksuja ei peritä lainkaan.

Olemme uudistaneet ja meidän on edelleen uudistettava sekä järkeistettävä kaupungin toimintoja kaikkialla. Uskallan kuitenkin väittää, että muutokset voidaan tehdä niin, ettei kaupunkilaisten palvelut kärsi kohtuuttomasti. Edelleenkin kaikki oululaiset pääsevät hoitajalle ja lääkärille, hoitoa ja tukea tarvitsevat lapset pääsevät hoitoon sekä koululaiset kouluun eikä myöskään ikäihmisiä jätetä heitteille. Jos emme onnistu rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisessa, ahdinkomme jatkuu ja kaupunki näivettyy sekä lapsillemme meillä on tarjolla vain miljardivelat. Emmehän halua sitä?

Arvoisa lukija, valtuustokollegani sanoin; ryhtykäämme nyt valittamisen sijaan välittämään toisistamme ja kohtuudella myös itsestämme! Toivotan sinulle rauhaisaa joulua ja menestystä tulevalle vuodelle!

Pekka Simonen

Kaupunginvaltuutettu, kok Kokoomuksen valtuustoryhmän vpj

Valtuustoaloite 7.12.2015

Oululainen yksityinen kasvuyritys tuotti vuosien ajan menestyksekkäästi Sepän terveysasemalla perustason lääkärin ja hoitajan vastaanottopalveluita noin 10 – 20 000 oululaiselle. Sopimuksen mukaisen toiminnan avulla Oulun kaupunki säästi vuosittain satojatuhansia euroja verrattuna kaupungin omaan tuotantoon. Sepän terveysaseman asiakkaiden asiakastyytyväisyys oli merkittävästi parempi kuin millään kaupungin omalla terveysasemalla. Myös ko. asiakkaiden erikoissairaanhoidon kustannukset olivat alhaisemmat.

Oulun kaupunginvaltuusto päätti kuitenkin vuoden 2015 talousarvion yhteydessä, että kaupunki luopuu Sepän terveysaseman option käytöstä, joten sopimus päättyi 9.8.2015. Sepän terveysaseman asiakkaat siirrettiin Kontinkankaan hyvinvointikeskuksen asiakkaiksi. Kontinkankaan hyvinvointikeskuksessa toteutetuista resurssien ja toimintatapojen uudelleenjärjestelyistä huolimatta kaupunki ei ole kyennyt tarjoamaan kaikille asiakkaille heidän tarvitsemiaan hyvinvointipalveluita kohtuullisessa ajassa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että hyvinvointipalveluiden riittävän saatavuuden ja laadun takaamiseksi sekä tulevaa sote-uudistusta ja sen tavoitteita silmällä pitäen kaupungin tulee ryhtyä mahdollisimman pikaisesti valmistelemaan uudenlaisen konseptin mukaista hyvinvointipalveluiden tuotannon pilotointia yksityisen toimijan kanssa. Toiminnassa tulee huomioida, että se tukee kaupungin hyvinvointipalveluiden uudistettua toimintamallia sekä Suomen hallituksen linjaamaa sote-uudistuksen asiakkaan valinnanvapautta julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kesken.

Pekka Simonen kaupunginvaltuutettu

Puheenvuoroni Oulun kaupunginvaltuustossa 14.10.2015

Arvoisa pj, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat!

Kaupunginjohtajan esitys on olosuhteisiin nähden siedettävä. Käyttötalous ei ole vieläkään kestävällä pohjalla ja investoinnit ovat edelleen liian korkealla tasolla, mutta suunta on oikea.

Kysynkin, että milloin saavutamme tällä menolla valtuustosopimuksen tavoitteet?

Hyve-puolella on tehty jo vuosia todella hyvää työtä. Ilman jo tehtyjä suunnitelmallisia toimenpiteitä menokehitys olisi nyt kymmeniä miljoonia euroja lohduttomamman näköinen.

On oikein, että suunniteltuja toimenpiteitä edelleen nopeutetaan ja osin vaikeitakin tehostamistoimia viedään aiemmin suunniteltuakin pidemmälle. Näin vältämme lyhytnäköiset paniikkiratkaisut ja kestämättömän kustannusten kasvun tulevina vuosina.

Saamme edelleen hyviä tuloksia, kun muistamme pitää keskiössä kaupunkilaisen eli asiakkaan. Oleellista ei ole se, että mistä ja kenen tarjoamana hän saa palvelun, vaan se että hän saa oikean palvelun ja oikea-aikaisesti.

Ilolla panin merkille, että nyt myös siku-puolella on lähdetty ihan oikeasti miettimään asioita ennakkoluulottomasti ja laajemmin eikä ole takerruttu vain pikkuasioihin. Vaikka esim. pienempien lukioiden siirto kampuslukiohin tekee kipeää, se mahdollistaa varsinaisen opetustyön kehittämisen ja samalla saamme merkittävästi hillittyä kustannuksia. Paljon ikävämpi vaihtoehto olisi rankka kustannusten leikkaaminen opetushenkilöstöstä siten, että luokkakoot kasvaisivat kohtuuttomiksi ja valinnaisuudet häviäisivät käytännössä kokonaan.

Vai mikä olisi realistinen vaihtoehto kampuslukioajattelulle?

Sekä sikun että hyven toimenpiteissä on kuitenkin tärkeää muistaa kaupunkilaisten tasavertaisuus palveluiden saatavuuden näkökulmasta. Joukkoliikennettä ja palveluliikennettä on edelleen kehitettävä siten, että kaikilla on mahdollisuus saada peruspalvelut kotoa käsin. Erityisesti tähän tulee kiinnittää huomiota, kun lähdemme rakentamaan kampuslukioverkkoa.

Miten tämä on huomioitu käytännössä?

Lopuksi vetoan meihin kaikkiin päättäjiin; Valtuustosopimuksen toteutuksessa ja tässä talousarvioesityksessä on varmasti meille jokaiselle kipeitä yksityiskohtia. Minä en ainakaan tykkää yli 20%:n kiinteistöveron korotuksista, lähes 30%:n Oululisäleikkauksesta tai lasten liikuntapaikkojen maksullisuudesta jne. Emme kuitenkaan voi lähteä poimimaan rusinoita pullasta. Muuten kokonaisuus leviää käsiin. Viedään yhdessä koko paketti tyylikkäästi läpi ja hoidetaan mahdolliset kohtuuttomat yksityiskohdat sitten erikseen. Nyt on yhteistyön ja vastuunkannon aika, ei politikoinnin ja irtopisteiden keräilyn aika.

Kiitos!